Kauko
Parkkinen (oikeust.kand., valtiot.maist.) on toiminut viimeiset
viisitoista vuotta itsenäisenä työsuhdekonsulttina ja lakimiehenä.
Hänellä on työmarkkinajärjestö- ja yrittäjäjärjestökokemusta
22 vuotta. Metalliteollisuuden Työnantajaliiton laki- ja sopimusosaston
johtajana hän toimi vuosina 1973-1981 sekä sivutoimisena työtuomioistuimen
varajäsenenä vuosina 1975-1982.
Kauko Parkkinen on kirjoittanut kuusi kirjaa työsuhde ja henkilöstöasioiden
hoidosta sekä lukuisia yhteiskunnallisia, pamflettityyppisiä
kirjoja. Kouluttajana hän on toiminut Helsingin yliopiston,
Helsingin kauppakorkeakoulun, Johtamistaidon Opiston sekä eri
järjestöjen, yritysten ja kuntien kursseilla ja seminaareissa.
www.kaukoparkkinen.com
Meillä vallan väärinkäyttäjät ovat vahvassa suojeluksessa
Elokuva-alalta nousseet uskomattomat vallan väärinkäytökset ovat herättäneet
monenlaista ihmetystä. Eräs hämmästelyn aihe on, miten tämä on ollut
mahdollista vuosien ajan niin, että siitä ei ole tiedetty julkisuudessa
mitään
Tämä kuvaa valitettavasti suomalaista ajattelutapaa: vallan väärinkäyttäjiä
suojellaan, joten asiat patoutuvat, kunnes paine nousee riittävän suureksi
ja pato murtuu. Kuten Nobel-kirjailija sanoi aikoinaan Mukkulassa:
”Vaietuinkin asia nousee esiin, mutta silloin kuin se itse tahtoo. Häpeään
ei tällöin tulisi joutua yksin vallan väärinkäyttäjän, vaan niiden jotka
ovat hänen toimiaan suojelleet.
Tämä on tuttua monella alalla. Asunto-osakeyhtiöistä kerrotaan lukuisia
törkeitä hallintovallan väärinkäyttötapauksia, mutta ne eivät ole nousseet
julkisuuteen. Niissä on aineksia kirjoiksikin, mutta kustantajat nostavat
vallankäyttäjän suojaksi palomuurin. Oma tuore kokemukseni kertoo, millaisin
verukkein kustantajat kieltäytyvät hoitamasta tehtäväänsä.
Tähän saakka jalkapuussa ovat olleet miehet, mutta osaavat ne naisetkin.
Taloyhtiössämme kaiken vallan omiin käsiinsä kahminut nainen on
toimeenpannut niin uskomattomia operaatioita pitääkseen uhkaajiksi kokemansa
osakkaat ulkona hallinnosta, että sitä ei käräjäoikeuskaan usko.
Kyse on yhtä räikeästä vallan väärinkäytöstä, vaikka toteutustapa onkin
toinen. Oikeastaan menettely on törkeämpi, koska kysymys on hallintovallan
käytöstä, jota laki varsin tarkoin säätelee.
Käsikirjoitus Painajainen paritalossa tulee kuitenkin kustantajalta
bumerangina alan kutyymiin kuuluvin peitesanoin.
Docendo osoitti kyllä mielenkiintoa puhelinkeskustelussa, jossa asiasisältö
kävi hyvin ilmi, mutta havaitsikin sitten, että se ei sovi heidän
”genreensä”. Into taas kertoo kotisivuillaan olevansa ”ketterä ja ärhäkkä”.
Minerva sanoo olevansa ”innovatiivinen ja avarakatseinen”. Se ei ainakaan
voi mitenkään sanoa, että tämäntyyppinen kirja ei kuulu sen genreen, sillä
narsismi, johon kirja liittyy, on suorastaan sen erityisalaa, josta se on
kustantanut monta kirjaa. Erästä niistä on siteerattu kirjassani monta
kertaa, tai siihen on viitattu.
Kun kävi ilmi, että kirja on kirjoitettu selkosuomeksi ja puhutaan
konkretian tasosta, josta ilmenee, miten nuo yleisellä tasolla kerrotut
asiat ilmenevät käytännön casessa, ja käytetään henkilönimiä, vaikkakin
muutettuja, avarakatseisuus päättyykin kuin seinään. Minerva huomasi, että
heillä on niin huono markkinointiosasto, että se ei saa kirjaa kaupaksi.
Tämä on kustantajien useinkin käyttämä kikka kolmonen, jolla ne menevät
markkinointiosaston selän taakse. Tosiasiassa markkinointiosasto markkinoi
täsmälleen ne kirjat, jotka kirjallinen osasto katsoo julkaisemisen
arvoiseksi. Ellei se siihen pysty, ukkoja tai akkoja on vaihdettava.
Monissa kustantamoissa markkinointiosastot käsittävät tehtäväkseen torpata
ne kirjat, jotka poikkeavat liikaa valtavirrasta. Se on pelkkää henkistä
velttoutta. Jos Minerva tuntisi vähäisintäkään moraalista tai
yhteiskunnallista vastuuta, kirja kuuluisi nimenomaan sen kustannettavaksi.
Tuomas Enbuske oli oikeassa Iltalehden kolumnissaan 24.3. kirjoittaessaan,
että suomalaiset johtajat ovat pelkureita. Kun kustantajat saivat
käsikirjoituksen käsiinsä, he näyttivät halvaantuvan samalla hetkellä. Tai
ainakin leikkivät kuollutta. Ketteryys, ärhäkkyys, innovatiivisuus ja
avarakatseisuus haihtuivat ulkoavaruuteen.
Juuri kustannusalalla rohkeutta tarvittaisiin johtajalta aivan erityisesti.
Hannu Tarmiokin sai lopun ikänsä katua, kun ei uskaltanut kustantaa
Tamminiemen pesänjakajia, kun kustannuspäällikkö oli eri mieltä. ”Minä vielä
olisinkin…,mutta…”, hän joutui selittelemään. Johtajan tehtävänä on johtaa
eikä selitellä.
Oma lukunsa on Kiinteistöliiton kylkiäinen Kiinteistöalan kustannus. Sen
liiketoimintajohtaja, nainen, tuntee syvää suuttumusta siitä, että
kiinteistöjen hallinnossa väitetään tapahtuvan väärinkäytöksiä. Ei auttanut,
vaikka puhemiehenäni oli eräs kiinteistöjuridiikan parhaita asiantuntijoita,
joka on kirjoittanut alalta lukuisia kirjoja.
Suomalainen vallan väärinkäyttö elää ja voi hyvin kaikkien yhteisessä
suojeluksessa.
YHTEYSTIEDOT
Lummepolku 2 D
01300 Vantaa
puh: (09) 823 7795
Fax: (09) 873 2187
Sähköposti: kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi
